Viimeisimmät kirjoitukset

Heart of the Beast

2026-09-29T22:34:56+03:00

Yksi näitä elokuvia joka on välittömästi puhutellut kun siitä on nähnyt yhden trailerein. Vähän samaa fiilistä kuin elokuvassa The Grey, mutta vähemmällä määrällä porukkaa ja päähenkilöllä on koira mukana menossa. Helposti sellainen elokuva jolta ei odota mitään ihmeitä, mutta josta uskoo varmasti pitävänsä.

Rennosta patikasta painajaismaiseen vaellukseen

Elokuva alkaa hieman juonen spoilaavalla tavalla, josta sitten pompataan viikko taaksepäin, kun entinen sotakoira Odin matkustaa lentokoneessa isäntänsä, eläköityneen erikoisjoukkojen sotilasmestarin James Belmontin (Brad Pitt) kanssa keskelle villiä luontoa, nauttimaan luonnosta. Sodan kauhut nähnyt kaksikko on jo oppinut vähän rauhallisempaan elämään, mutta Odin ei ole niitä kauhuja unohtanut. Kaksikon matka saa lopulta karun käänteen kun onnettomuuden seurauksena lentokone syöksyy keskelle ei mitään ja kaksi soturia joutuvat todelliseen selviytymiskamppailuun josta ei erinomaisesti rakennettuja kohtauksia puutu.

Trailerien kautta elokuvan iso käänne on oitis tiedossa, mutta alkuosa elokuvasta rakentaa erinomaisesti kaksikon suhdetta ja yleistä asetelmaa jossa liikutaan. Sekä James että Odin ovat hienosti alustettuja hahmoja joissa kummassakin on todella hyviä yksityiskohtia ja taustoja täydennettään elokuvan edetessä. Muita ihmisiä on vain muutama koko elokuvassa ja suuri osa kokonaisuudesta keskittyy luonnon ihasteluun ja hyödyntämiseen. Ensin rauhallisella normaalilla tavalla jossa ollaan tilanteen herrana ja sitten siihen armottomaan osaan, jossa kuolema vaanii kaikkialla.

Heart of the Beast on yksi näitä elokuvia joka on hienoa katseltavaa ja joka tavallaan jopa saa kaipaamaan metsäretkelle/mökkeilemään tai vastaavaan. Monista pienistä asioita saadaan paljon irti ja elokuvan rytmi on todella hyvä. Kaikki alkaa sopivan hitaalla rytmillä, lähtien sitten todella nopeasti kiihtyvään etenemiseen jossa loppuratkaisu on tavallaan tiedossa, tai ainakin helposti arvattavissa, mutta se tie miten siihen päädyttiin on kuitenkin vielä vähän auki.

Näytetään enemmän kuin kerrotaan

Pedon sydän on yksi näitä elokuvia jossa ei turhaan selosteta kaikkea auki, vaan tilanteet toimivat näyttämällä. Koska Pitt näyttelee koiran kanssa, niin hänen dialongi on vähäistä, eikä hän järin suulas ole myöskään kun juttelee JK Simmonsin kanssa notskilla. Aina välillä James ajattelee ääneen, mikä auttaa täyttämään tiettyjä aukkoja kokonaisuudessa, mutta pääasiassa kaikki hoidetaan vähäsanaisesti ja tarkoinvalituilla repliikeillä oikeissa paikoissa. Tunteet, eleet ja tapahtumat ovat isommassa roolissa ja elokuvan aikana annetaan lisää muuttujia juuri oikeilla tavoilla. Jamesin tatuinoit ovat erinomainen lisä, pulikointi hyytävässä vedessä antaa syyn vaihtaa vaatteita ja villieläimien kautta syvennetään myös Odinin toimintaa erilaisissa tilanteissa.

Brad Pitt esittää oman roolinsa erinomaisesti, vaikka Odin monesti onkin hieman valokeilan omivaa tyyppiä. Kummallakin hahmolla on kuitenkin paljon aikaa ja tilaa kehittyä sillä välillä keskitytään vain toiseen kaksikosta. Yleensä se on Pitt, kuten arvata saattaa, mutta nämä tilanteet on joka kerta tehty erittäin hyvin. Monet asiat jäisivät todella tulkinnanvaraisiksi jos isoja osia kokonaisuudesta vain seurattaisiin Odinin toimintaa ympäristössä.

Kokonaisuutena Heart of the Beast on hyvin kerrottu ja toteutettu elokuva. Se on viihdyttävää katsottavaa tarinalla ja ilman, onnistuen tarjoamaan lopetuksessaan todella hyvän kerronnan jossa kaikki niputetaan todella hyvin yhteen.

Kokonaisuus

Heart of the Beast on erinomainen tarina miehen ja koiran vahvasta luottamuksesta ja siteestä. Brad Pitt tekee hyvän roolisuorituksen Odin koiran kanssa. Juoni etenee nopeasti, mutta elokuvan aikana osataan myös nauttia monista pienistä hetkistä ja tarjota monentasoista draamaa ja toimintaa.

+ Odin

+ Brad Pitt tekee hienon roolityön

+ Monet pienet yksityiskohdat

+ Rytmi, toiminta ja draama kaikki yhdessä

+ Hyvin kerrottu ja esitetty tarina

- Melko ennalta-arvatta lopetus alun jälkeen

Arvosana: 9,0

Mestariteos

Kaikenlaista touhua tänään...

2026-09-29T21:50:47+03:00

No onhan siinä vaikka mitä! Kun aamulla saa itsensä liikenteeseen, onkin jo tuhat ja sata asiaa, jotka pitää yrittää muistaa. Harmittava niukka tappio kauden avausottelusta, mutta oli kuitenkin kiva palata Salohallin katsomoon. Tällä mun neljännellä kokonaisella faniporukassa mukana ollon kaudellla kannustettavia otteluita tulee huomattavasti enemmän kuin aiempina kausina, nyt kun tämä Mestarien liigan lohkovaihe on mukana useaan kertaan kauden aikana. Reissaamista vaaditaan myös, koska Vilpas joutuu pelaamaan Mestarien liigan kotiotteluita Turussa. Mutta hyvä näin!

Joulupyjamat 2026

2026-09-29T17:55:45+03:00

29.9.26

Mikään ei tuntunut pidättelevän, kun oloasujen joulukuosit olivat tulleet myyntiin. Öööö... siis oloasuista on tainnut muodostua yksi iso joulun kuluerä. En vain heti hahmottanut asiaa, kun juoksentelin ostoksilla useaan otteeseen. Halvemmalla olisi tietenkin päässyt jos olisi jaksanut odotella tarjouksia, mutta mieluinen printin asettelu oli tärkeää ja asut tulevat heti käyttöön.

Ennen olen tarkkana ostanut vain 100% puuvillaisia pyjamia ja yöpaitoja, mutta nyt vahingossa lipsahti Aarikan tonttupyjaman kohdalla, koska tontut kurkistivat niin täydellisesti kaula-aukosta.

The Joulupyjamat 2026 paljastuvat ihan kohta, kauden ensimmäisten tähtitorttujen paiston ja glögihetken jälkeen:

Monena vuonna meillä on ollut tiimiasut. Näitä jo tyttären kanssa mietittiin, että minkähän värisiä asuja olisi tänä vuonna tarjolla. Kun Prismasta löytyi tyttärelle täydellisesti printit kohdillaan oleva kappale, missä muumit olivat oikeinpäin, eikä muumeja ollut mennyt puoliksi, vakuutuin ostopäätöksestä. :)

Syksyn kuulumisia

2026-09-29T16:31:49+03:00

Terveisiä Brysselistä! Joudun tässä vaiheessa ilmoittamaan itseäni kovasti harmistuttaneen asian, mutta voihan se joillekin olla iloinenkin uutinen. Valitettavasti en pysty osallistumaan marraskuussa kirkolliskokouksen istuntoviikolle. Olen koettanut järjestellä asioitani, mutta tohtoriopintojen pakollisia opintoja on tuolla viikolla niin paljon, että yhdistettynä päätyöhöni olisin kyseisen viikon kovin poissaoleva eikä se tunnu nyt vain oikealta. Päätöstäni on helpottanut se, että kokoukseen tuolloin tilalleni tuleva Ritva Lampela on kokenut kirkollinen toimija, diakonissana ja hiippakuntavaltuutettuna, ja meillä on pitkälti samanlainen niin teologinen kuin yhteiskuntapoliittinenkin linja. Toivon, että minua äänestäneet ymmärtävät ratkaisuni.

Olen ollut mukana kirkolliskokouksessa Oulun hiippakunnan maallikkoedustajana vuodesta 2012 lähtien ja osallistunut tähän mennessä jokaiselle 29 kokousviikolle Turussa. Yhden kokousviikon perjantain olen ollut pois, kun lähdin ystäväni Mirja Mäntymäen hautajaisiin Rovaniemelle. Täysistunnoissa olen käyttänyt 126 puheenvuoroa, jotka on merkitty keskustelupöytäkirjoihin. Saman ajan vuodesta 2012 olen kuulunut myös kirkolliskokouksen lakivaliokuntaan, joka on laatinut tänä aikana 55 mietintöä. Lakivaliokunta on kokoontunut myös kokousviikkojen välillä, isoimpana urakkana oli aikanaan uusi kirkkolain kokonaiskodifikaatio. Vaalikaudella 2016-20 toimin kirkolliskokouksen valitsijamiehissä ja olin mukana silloisessa kansliapäällikön valintaprosessissa. Kokouspäiviä tulee varovaisenkin arvion mukaan reilusti yli parisataa.

En luettele "ansioitani" kehuja kerjätessäni. Päin vastoin, kovin pieneksi tuntuu jäävän se lyhde, jonka elonkorjuun päivänä Herralle kannan. Mutta haluan kertoa, että pidän tätä luottamustehtävää erittäin arvokkaana ja olen priorisoinut yleensä muut luottamustehtävät ja omat menot sen alle. Olen kiitollinen esimiehilleni siitä joustavuudesta, että niin Maijalan ja Kulmunin avustajana olen voinut tehdä kirkolliskokousviikoilla "leipätyöt" tauoilla ja illoilla.

Olen jäänyt pois kuntapolitiikasta ja aluevaltuustosta, eduskuntavaaleihinkaan en nyt lähtenyt, vaikka kotikyläni paikallisosasto teki minusta esityksen. Marraskuussa käytäviin seurakuntavaaleihin annoin sen sijaan vielä suostumuksen, vaikka ehkä sekin oli joidenkin mielestä liikaa. Parhaani olen vajavaisilla voimillani ja heikolla uskollani yrittänyt, että kirkko pysyisi Kristuksen kirkkona ja että samalla seurakunnan kynnys ei olisi niin kovin korkea, kuin se joskus ihmisille tuntuu olevan.

Jos Herran paluu viipyy, niin toukokuussa tavataan taas kirkolliskokouksessa!

* * *

Julkaisin 15.9.2026 Facebookissa päivityksen:

Hyvät ystävät! Olen tietoinen kyllä, että netissä on eräille palstoille viime päivinä tehtailtu samanlaisella kirjoitustyylillä erilaisia häväistyskirjoituksia minusta. Sylttytehtaan arvaan, kuten on arvannut myös jokainen minuun yhteyttä ottanut tai kanssani keskustellut. Älkää pahoittako mieltänne tai lähettäkö minulle kuvakaappauksia. Minä en lähde kuluttamaan aikaani käräjöinteihin enkä viitsi alkaa tästä uhriutua. Edesmennyt ukkini sanoi aikanaan, että "haukuin hyvät kiitetään", ja koko elämäni ajan olen nähnyt, miten väärintekijät lopulta saavat palkkansa. Omaksuin jo lapsena stoalaisen elämänasenteen, niin ei minun mielenrauhani tästä, eikä yleensä juuri mistään järky. Jumalan edessä jokainen meistä tekonsa kerran vastaa, ja kuten edesmennyt ystäväni Helena usein sanoi: Jumalan kämmenellä on hyvä olla iloineen ja suruineen. Iloista syksyä kaikille ja kiitos kaikille asioita koskevista keskusteluista!

* * *

Ennen Brysseliin lähtöäni kävin Sodankylän Unarinjärven rannalla Uimaniemellä, jossa pidettiin ystäväni Marin isoukin elämäntarinan julkaisutilaisuus. Karjalaiset/uhtualaiset juuret ja Afanasjeffin suvun vaiheet ovat väkevästi esillä. Arvostan suuresti toimintaa, että jonka kautta ihmiset vaalivat omaa suku- ja kulttuuriperimäänsä. Monista ns. tavallisista ihmisistä voi tehdä sellaista mikrotason historiaa, joka heijastaa myös oman aikansa suuria historiallisia tapahtumia. Näin oli myös tämän kirjan päähenkilön kohdalla, kun matka kulki Karjalan Uhtualta sotavankeuteen nykyisen Romanian maille ja viimein Lappiin.